ENSIN KUITENKIN FIELDSPANIELISTA...

Näillä sivuilla kerrotaan walesinspringerspanielien Akin ja Rudin elämästä perheessämme, heidän koiraominaisuuksistaan, yhdessäolostaan ja esiintymisistäänkin. Aki tuli taloon pian sen jälkeen, kun ensimmäinen erittäin rakas koiramme, fieldspanieli Edi (Jo-Vain EdwardEarlBrown), oli kuollut lähes 14-vuotiaana elettyään onnellisen elämän kasvavien poikiemme rinnalla. Edi oli persoonallinen koira, rauhallinen ja viisas, eikä näyttänyt kaipaavan seurakseen toista koiraa. Edi suhtautui toisiin koiriin yleensä hyvin rauhallisesti. Hän ei esiintynyt koiranäyttelyissä, vaikka olisi siellä komearaamisena ja hyvin liikkuvana saattanut pärjätäkin. Spanielin trimmaustaidot eivät olleet Edin aikana vielä hanskassa, kuten kuvien pörhöturkista näkee. Edi kärsi kilpirauhasen vajaatoiminnasta 5-vuotiaasta lähtien, mutta lääkkeiden avulla eli pitkän koiraelämän, matkusteli mukanamme ulkomaillakin.

© Malla (tekstit ja kuvat ellei toisin mainita).

Fieldspanieli Edi

1991-2004

Isäntä ei osannut elää koirattomana, joten aloitimme urospennun etsinnän reilun kuukauden kuluttua Edin kuolemasta. Uusi koira sai olla hieman eri näköinen kuin Edi. Vanhemmillani oli aikanaan cockerspanieliuros, joten kaksi lajia spanieleita oli tullut jo tutuiksi. Haaveilimme walesinspringerspanielista.

Akin tarinaan voi klikata Akista ja Rudin tarinaan Rudista. Tarinoissa liikkuvat kuitenkin useimmiten molemmat yhdessä. "Mami" Malla havainnoi ja kirjaa tapahtumia uutisiin, saattaapa joskus esittää kriittisenkin huomion jostakin asiasta. Näyttely- ja koetulokset yms. on koottu koirien omille sivuille.