RUDI TULI TALOON

Seurallinen Aki kaipasi lisää elämää taloon, kun naapurissa asuvat lapsenlapsetkin olivat muuttaneet ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Niinpä mietimme pitkään, kuinka selviäisimme, jos meillä olisi kaksi koiraa. Ajattelimme, että Aki voisi hieman rauhoittua, jos hänellä olisi koirakaveri. Aluksi kuitenkin tuli vain vauhtia lisää, mutta ajan myötä tilanne on entisellään. Kahta haukkuvaa ja rauhatonta koiraa tuskin kukaan haluaisi kaupunkipihalleen, joten tavoitteemme oli valita hieman rauhallisempi pentu. Kolmen vuoden ikäeroa pidimme sopivana. Keskustelimme myös mahdollisesta aikuisen koiran ottamisesta, mutta oli varmasti oikea ratkaisu ottaa pentu. Aikuisten koirien sopeutuminen toisiinsa olisi voinut olla alusta alkaen vaikeaa. Ensin mielessäni oli pienempi koira, mutta muu perhe oli sitä mieltä, että koiran on oltava koiran kokoinen. Tappeluhalukkuutta on koirien kesken valitettavasti esiintynyt, kuten uutissivuilta voi todeta. Kouluttamalla itseämme ja koiria olemme kuitenkin saaneet tilanteen rauhoittumaan.

Taalintehtaalla Twitters-kennelissä oli odotettavissa welshi-pentuja helmikuun lopulla 2008. Pentujen emä oli kaunis Siiri (Twitters Big-Dream) ja isä komea Santeri (Benchmark Jest Cymro) - molemmat näyttelyissä menestyneitä koiria. Otin yhteyttä Gundaan jo hyvissä ajoin ennen pentujen syntymää. Toivoimme ruskeasävyistä pentua kuten Akikin. Pennut olivat suurimmaksi osaksi melko ruskeita, mutta yksi oli vielä muitakin ruskeampi ja siihen tietysti heti kiinnitimme huomiota. Ruskean värin toivomus liittyy maksanväriseen Edi-koiraamme. Tiesimme kuitenkin, että ennen meitä Jakkilan perhe Rovaniemeltä saisi valita oman urospentunsa. Olimme varmoja, että ruskea pentu lähtee sinne ja niinpä yritimme löytää neljästä uroksesta toiseksi mieluisinta. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa viisiviikkoisia. Teimme mielessämme silloin alustavan valinnan.

Kun menimme hakemaan pentua kotiin, totesimme, että valitsemamme pentu ei oikein viihtynyt kummankaan sylissä, vaan kiemurteli päättäväisesti pois. Se oli myös veljiään heiveröisempi. Yllätykseksemme ruskea vahva pentu olikin vielä kotona ja tuntui viihtyvän mainiosti meidän molempien seurassa sekä oli rauhallisemman oloinen kuin ensivalintamme. Isäntä Torsti sanoi vaikutelman kuitenkin pettävän ja vauhtia löytyvän molemmista. Mukaamme lähti kuitenkin vaihdokki eli ruskea täpläkirsuinen pentu, johon olimme ihastuneet ensi silmäyksellä kuvat nähtyämme. Pigmentin puute nenässä ei meitä haitannut, koska pentu kaikin puolin oli mielestämme täydellinen. Vaaleat läiskät kirsussa ovat ajan myötä jatkuvasti pienentyneet ja aika näyttää, häviävätkö ne lopulta kokonaan. Ulkonäköön täplät antavat pikantin omaleimaisen lisän, mutta koiran hyvinvoinnille vähäisellä pigmentin puutteella nenän pielessä ei todellakaan ole minkäänlaista merkitystä!

Rudi 1v keväisessä metsässä.

Pigmentin puute kirsussa näyttää vaikuttaneen Rudin näyttelymenestykseen ainakin muutaman tuomarin kohdalla. Jos tällaiset kokonaisuuden kannalta vähäpätöiset seikat vaikuttavat näyttelymenestyksen kautta tai ylipäätään koiran jalostuskelpoisuuteen, niin juuri silloin syntyy epäilyksiä jalostustoiminnan terveistä perusteista. Eräs koiraharrastaja (eläinbiologi koulutukseltaan) totesi minulle, että näyttelytoiminta vääristää koirien jalostusta huonoon suuntaan. Näinhän ei tietenkään saisi olla. Koiranäyttelyt ovat mukava ja yleisesti ottaen harmiton harrastus, jonka pitäisi palvella rakentavasti ja myönteisellä tavalla jalostustoimintaa. Valitettava tosiasia taitaa kuitenkin olla, että jalostukseen käytettävien koirien kohdalla usein liikaa tuijotetaan pelkkiä näyttelymenestyksiä ja muut tärkeämmät osa-alueet

(luonne, yleisterveys, terve rakenne, hyvä liikkuminen) saavat pienemmän painoarvon. On jo jalostettu useita koirarotuja, joissa terve rakenne näyttää täysin unohtuneen ulkonäkömieltymysten vuoksi; esim. kun katselen seisovaa näyttelytyyppistä saksanpaimenkoiraa, niin todella pahaa tekee. En käsitä, mitä etua koiralle voisi olla takaosan luonnottomasta maatavoittavuudesta. Toivottavasti kehityskulku saadaan pian kääntymään kaikkien rotujen kohdalla terveeseen suuntaan. Tuomariohjeisiin onkin viime aikoina lisätty, että virhe pitää suhteuttaa sen vakavuuteen ja vaikutukseen koiran hyvinvointiin ja että epänormaali rakenne tai käyttäytyminen on hylkäävä virhe.

Jakkilan perheessä Mervi olisi valinnut pennuista juuri Rudin itselleen, mutta tytär Jutta käydessään katsomassa pentuja oli tehnyt toisenlaisen valinnan ja halusi Justuksen. Rudi jäi näin meille ja Mervi ryhtyi Rudin kummiksi. Kun Mervi haki Taalintehtaalta vuosi tämän jälkeen itselleen narttupennun ja kävi hakumatkalla meillä, ryhdyin vastavuoroisesti tämän pennun kummiksi. Tämä koirahan on Honey eli Twitters Moll for Bettys Mail, johon sain tutustua perusteellisesti yhteisellä Saksan matkallamme - todella kivaluonteinen ja reipas koira.

Luonne ja persoonallisuus

Kotona saatoimme todeta, että uusi pentu oli aivan eri lajia kuin Aki pienenä. Vauhtia ja menoa riitti Rudillakin, mutta hän osasi myös rauhoittua ja reagointitapa kaikkeen oli rauhallisempaa. Eikä yksiäkään sukkia ole nielty ja hiusdonitsitkin on vain lutkutettu märiksi ja jätetty sitten siihen.

Puhdas pulmunen vahingonteossa Rudi ei tietenkään ole ollut. Yhdet silmälasit tuli kaluttua ja kännykkäkin sai pysyviä vaurioita. Rudin erikoisuus pentuna oli pöydän päälle hyppääminen. Kerran mökillä Rudi hyppäsi saunassa ollessamme valmiiksi katetulle ruokapöydälle lautasten ja leipien sekaan. Tällaista hyppykoiraa emme aikaisemmin olleetkaan tavanneet. Kasvatustyö on tässä tuottanut tulosta, mutta muutamia hyppyjä pöydille on nähty myöhemminkin.

Ensirokotuksella eläinlääkärillä Rudi nukkui makeasti odotushuoneen penkillä, kun taas Akin kanssa mami oli hiestä märkänä, kun piti yrittää pidellä rauhattomana kiemurtelevaa pentua väkisin sylissä. Tämä kuvastanee koirien luonne-eroa.

Rudi on edelleen hyvin leikkisä ja iloinen koira kuten Akikin pentuna. Takkapuiden pureskelu on lempipuuhaa. Ja istutusaitojen yli pihalla hyppy kulkee kevyesti edestakaisin - mamin harmiksi. Aki pysyy aitauksen ulkopuolella, kuten kuuluukin. Rudi on liikunnallisesti selvästi Akia ketterämpi ja hyppää jopa paikaltaan korkealle ilmaan, mihin Aki ei pysty. Rudi on myös taitava nappaamaan palloja lennosta suuhunsa. Edikin nappasi, mutta Aki ei milloinkaan, vaan väistää aina. Olisiko Aki pentuna saanut pallosta kipeästi kuonoonsa?

Vastaantulevien koirien suhteen Rudin käytös on ollut melko samanlaista kuin Akilla. Jos ei pääse haistelemaan, niin remmirähinää esiintyy. Rudin täytettyä kolme vuotta olemme aloittaneet päättäväisen koulutuksen tämän ikävän tavan kitkemiseksi käytöksestä.

Rudi on varsinainen vesipeto. Noin neljän kuukauden ikäisenä hän haki vesilelun kaukaa syvästä vedestä ensimmäisen kerran. Rudi lähti yllättäen hakemaan lelua, kun se heitettiin Akille. Rudi ui nopeammin ja vei lelun hämmästyneen velipojan kuonon edestä sekä toi hienosti rantaan asti. Sen jälkeen vedestä nouto ei ole ollut temppu eikä mikään. Myöhemmin Rudi on osoittautunutkin huippu-uimariksi uimalla pitkiä lenkkejä järvellä vesilintujen perässä todella vauhdikkaasti.

Puolitoista vuotta koiraveljekset pärjäsivät hyvin keskenään. Aki oli vanhempana hierarkiassa ylempi; sitä korostimme alkuun myös omalla käytöksellämme. Rudi sopeutui aluksi osaansa hyvin, vaikka kiusoittelikin mielellään Akia. Rudista on kuitenkin tullut hieman kookkaampi ja fyysisesti vahvempi. Helposti stressaantuva Aki ei ole ominaisuuksiltaan parasta johtaja-ainesta. Rudi on nuorukaiseksi tultuaan alkanut provosoida Akia taisteluun arvoasemastaan ja toisaalta Aki on todella halukas rähisemään Rudille oven takaa tai häkkiin. Tappeluita ei meillä kuitenkaan sallita. Minkäänlaisia vaurioita koirat eivät ole päässeet toisilleen aiheuttamaan. Pienin askelin selvää edistystä on tapahtunut ja jos molemmat koirat ovat vapaana Aki pyrkii väistämään Rudia.

Molemmat koirat on nyt luonnetestattu ja tuloksista näkyy osin koirien luonne-erot selvästi. Joissakin kohdin testin tuloksista voisi tehdä täysin vääriäkin johtopäätöksiä esim. leikkihalukkuuden suhteen. Rudihan on pojista innostuneempi leikkimään. Toivoisinkin, että koirien jalostuksessa painopistettä asetettaisiin yhä enemmän myös luonneominaisuuksiin. On nautinto katsella kaunisrakenteista sopusuhtaista koiraa, mutta silti tärkeintä on, että koira on terve ja tulee hyvin toimeen ihmisten ja muiden koirien kanssa. Eiväthän nämä piirteet sulje toisiaan mitenkään poiskaan. Ja toivottavasti luonnestestejä pyritään myös vielä kehittämään pätevämmiksi.

Taipumuskoe

Muutama harjoitteluyritys tarvittiin, ennen kuin Rudi selvitti spanieleiden taipumuskokeen hyväksytysti. Herkille koirille se ei ole niin helppoa, vaikka taipumuksia onkin. Ohjaajalta vaaditaan tällöin enemmän. Isäntä ohjasi kahdella ensimmäisellä yrityksellä. Ensimmäinen yritys onnistui muuten mukavasti, mutta haku oli liian suppeata. Toinen yritys meni sitten täydellisesti penkin alle; jopa ohjaajan ja koiran välinen yhteistyö eli tottelevaisuus hylättiin. Rudi ei hyväksynyt tämän kokeen tuomaria seuraansa alkuunkaan ja kieltäytyi sen myötä yhteistyöstä. Mamin oli tämän jälkeen otettava taipumuskoeohjat käsiinsä, kun isäntä oli haluton jatkamaan. Kolmas kerta oli seuraavana kesänä sprinkkuleirillä yli 30 asteen helteessä. Rudi oli edellisen päivän MH-luonnetestin pelotteluista stressaantunut ja epävarma jo hakuun lähdössä, joten onnistumisen edellytyksiä ei tässäkään ollut. Koepäivä oli täydellisen huonosti valittu. Neljäs yrittämä toi vihdoin tuloksen, kun ohjaajakin oli saanut hyviä asiantuntevia neuvoja käytökselleen. KIITOKSET osoitetaan Rudin kummille Merville, joka itsekin tuomaroi taipumuskokeita ja oli siten paras mahdollinen asiantuntija-apu kokeeseen valmistautumiseen. Vesityöskentely on Rudin vahvin osa-alue ja se onnistui kaikissa kokeissa aivan nappiin.

Arvostelu/tuomari Harry Vilkman/Elimäki 21.08.2010:

SOSIAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN: Vilkas ja hyvä tutustuja - Hyväksytty

HAKU JA LAUKAUS: Aluksi kulkee jaloissa ilmavainuisesti. Laukauksen jälkeen irtoaa enempi käyttäen vainua riistaa etsien. - Hyväksytty

JÄLJESTYS: Alussa edetään verkkaisesti. Sitten herää reippaaseen jäljestykseen. Kuitenkin yksi hukka, josta palaa jäljelle edeten tarkasti kaadolle, jonka ilmaisee. - Hyväksytty

VESITYÖ: Halukas uimaan, noutaa ja luovuttaa pukin. - Hyväksytty

TOTTELEVAISUUS: Hyvä. - Hyväksytty

YHTEISTYÖ JA YLEISVAIKUTELMA: Reipas pari.

Näyttelyt

Rudin ensimmäinen näyttelykokemus oli harjoitusmielinen osallistuminen syyskuussa 2008 Kemiössä pidettyyn Match Show:hun. Pennun askel oli komea ja menestys heti hurja - BIS2. Kaunis ja kokeneesti esiintynyt mäyräkoira meni vain edelle. Lokakuussa näyttelyura jatkui Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä Hyvinkäällä, tuloksena VSP Pentu. Tämän jälkeen muutamassa virallisessa koitoksessa arvostelut olivat rohkaisevia ja tasaisia ja tuomarit olivat sitä mieltä, että kehitys on vielä kesken.

Muutaman kuukauden näyttelytauon jälkeen Turussa elokuussa 2009 tuli laatumaininnaksi ERI, PU4 ja varaserti. Marraskuussa 2009 myös Turussa tuli ensimmäinen serti PU3-sijoituksella ja varacacib. Belgiasta tuli marraskuussa 2010 tieto, että varacacib on muutettu cacibiksi. Justus-veli (Twitters Blush Damask) oli Turussa PU4 ja sai tällöin toisen varasertinsä. Justus-veli käväisi Tallinnassa voittamassa hienosti myös BALTJV-09 -tittelin.

Vuoden 2010 Voittaja-näyttelyssä Rudi sai ilahduttavasti brittituomarilta toisen sertinsä ja upean arvostelun. Handlaukseen saatiin tällöin monenlaista ammattitaitoista apua. Keväällä ja kesällä 2011 on jahdattu viimeistä sertiä käymällä useammassa näyttelyssä. Doniol-kennelin Mirka on esittänyt Rudia kauniisti ja ammattitaitoisesti ja kaksi varasertiäkin ehti tulla lisää. Kolmas serti napsahti sitten unkarilaiselta tuomarilta heinäkuussa Helsingin ryhmänäyttelyssä Rudin ollessa peräti ROP. Näin Rudista tuli komeasti Suomen muotovalio. Kauniilla esittämisellä on merkitystä. Isäntä esitti sertin saantia edeltävällä kerralla muuten ihan hyvin, mutta liikkui kovin hitaasti. Näin jäi hyvästä arvostelusta huolimatta harmittavasti sininen nauha käteen, kun Rudi sai moitteita draivin puutteesta liikkumisessa.

Justus sai taipparit läpi heinäkuun 2011 lopussa ja näin veljestäkin tuli Suomen muotovalio sekä syyskuussa Norjassa saadun cacibin myötä myös kansainvälinen muotovalio. Syyskuussa Rudi nappasi Savitaipaleen ryhmänäyttelyssä Mervi-kummin ohjauksessa toisen ROP-sijoituksensa Suomessa 20 koiran joukosta. Hienoa, Twitters-pojat!

Teimme heinäkuun lopussa 2011 matkan Saksaan ja saatoimme vihdoin toteuttaa toiveen osallistumisesta saksalaiseen koiranäyttelyyn. Bremenin KV-näyttelyssä Rudi oli ROP ja sai kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittavan toisen cacibin. Rudia esitti siellä JH-kilpailuja harrastava Jenny. Rudi esiintyi Jennyn johdolla tosi komeasti ja saavutti kansallisessa näyttelyssä vielä uskomattoman ryhmävoiton. Honey-serkku oli myös mukana ja sai vara-cacibin sekä Saksan vara-sertin ja sertin. Saksan muotovalion arvoon vaaditaan peräti 5 sertiä. Rudi esiintyi Bremenissä myös JH-koirana Jennyn kanssa ja pari menestyikin hyvin, kv-näyttelyssä 3. ja kr- näyttelyssä 4. sija.

Toinen Saksan matka Dortmundin Bundessieger-näyttelyyn lokakuuussa 2011 toi Rudille kolmannen Saksan sertin (varasertillä on yhden täyssertin arvo tässä näyttelyssä) sijoituksen ollessa PU2.

Joulukuussa 2011 Rudi saavutti Voittaja 2011 -tittelin ja sen myötä cacibin Jennyn hienossa ohjauksessa. Valkoinen ruusuke puuttuikin vielä kokoelmista, kun Saksassa ei sellaisia jaettu.

Agility

Rudi on käynyt isännän kanssa agility-kursseilla koirakoulussa. Osuudet sujuvat muuten hyvin, mutta keskittyminen aina välillä herpaantuu ja Rudi innostuu muusta kuin radan suorittamisesta. Isännän ohjaustaidot (ja auktoriteetti) ovat puutteelliset ja kontaktin pitämistä pitäisi kovasti harjoitella. Hauskaa koirakollamme on kuitenkin ollut. Isännän polvi on viime aikoina vähän reistaillut ja siksi agilityharjoitukset ovat valitettavasti jääneet väliin.