18.12.2011 * Kuluneen vuoden loppupuoliskolla saimme kokea Rudin kanssa monia menestyksekkäitä hetkiä, mm. kolme cacibia, neljä ROP-sijoitusta ja mahtava RYP-voitto Bremenissä. Karvakuonostamme tuli sekä Suomen että kansainvälinen muotovalio ja sokerina pohjalle voidaan lisätä vielä tuore Voittaja 2011 -titteli erittäin korkeatasoisten koirien joukosta. Rudi on mukava ja tasapainoinen koira luonteeltaan, liikunnallisesti ja rakenteeltaan erittäin hyvä ja omaa komean urosmaisen ulkonäön. Näinpä hän on mielestämme voittonsa ansainnut. Kasvattaja Gundaa muistetaan taas kiittää, että antoi meidän valita tämän upean koiran itsellemme! Näyttelyvoittoja ei ole helppo saavuttaa varsinkaan täällä kotimaassa, jossa on paljon korkealaatuisia welshejä. Siksi menestyminen on ollutkin täällä erityisen mukavaa.

Kiitämme koko poppoo lämpimästi Rudin taitavia handlereita: Mirkaa, Jennyä ja Mervi-kummia. Mirkan avustuksella tuli vuosi sitten Voittaja 2010 -näyttelystä arvostettu serti brittituomarilta ja viimeisenkin Suomen muotovalioon vaadittavan sertin Mirka ja Rudi juoksivat komeasti yhdessä heinäkuussa Helsingissä Rudin saavuttaessa ensimmäisen ROP-voittonsa. Jenny ja Rudi ovat pärjänneet hienosti myös JH-parina - heidän esiintyessään yhdessä Jenny on joka kerta sijoittunut. Jenny johdatteli Rudia kertakaikkisen upeasti sekä Bremenissä, Jyväskylässä että Voittaja 2011-näyttelyssä Helsingissä (näistä cacibit). Mervi-kummi handlasi Rudin yllättävään ROP-voittoon Savitaipaleella ja pari saavutti Salossakin PU3-sijoituksen. Rudi tykkää kummistaan ja esiintyy hänen kanssaan mielellään. Pusuja onkin kummin poskille sadellut.

Aki on viettänyt kotikoiran elämää. Pojat ovat kesästä lähtien asustelleet jälleen täysin yhdessä, mikä ilahduttaa meitä kaikkia. Välillä on pientä kähinän poikasta, mutta niistä on selvitty ilman suurempia välikohtauksia. Pääasiassa epäsopu syntyy siitä, kun ahne Aki yrittää ryövätä hitaasti syövän Rudin ruokakupista sapuskoita sen jälkeen, kun oma kippo on jo tyhjentynyt. Akista on kehittynyt varsinainen ruokarosvo. Mami on kuitenkin ylpeä Akista ulkolenkeillä. Vanhempi herra on lopulta oppinut melko hienosti ohittamaan vastaantulevia koiria. Toivottavasti ei tarvitse kovin montaa vuotta odottaa, että nuorempikin herra malttaisi käyttäytyä yhtä siivosti. Harjoitukset jatkuvat. Välillä onnistuu ja sitten taas ei... :)

Kuvassa Rudi sanoo, että "moi mami, voitto tuli"!

04.12.2011 * Iloisia uutisia tänne voi kirjata tänäänkin. Rudi saavutti Jennyn loistavassa ohjauksessa uskomattoman hienosti Messuhallissa Voittaja 2011 -tittelin cacibin kera! :) Welshejä oli ilmoitettu 42 koiraa ja uroksia niistä 22. Urosten valioluokassa esiintyi 10 korkeatasoista koiraa, yksi poissa. Valioluokan voitto alkoi jo kummallisesti kutkuttaa mahan pohjalla. Ja niinhän siitä sitten seurasi Voittaja-tittelin tuominen kotiin. Narttujen voittajasta tuli ROP (helpotuksen huokaus!), sillä Jennyn olisi ollut vaikea esittää Rudia vielä isossa kehässä. Hänellä kun oli iltapäivällä Suomen mestaruuskisa Junior Handlereissa edessä. Ja tuloskin on nyt kuultu, Jenny tuli toiseksi ja edessä olisi edustusmatka ulkomaille! VAu! Jenny voitti jo perjantai-iltana JH-kilpailijoiden Best of Best -kisan. Onnitteluja!! Kyllä Rudinkin kelpaa juosta kehässä näin mahtavan handlerin kanssa. KIITOS JENNY!

Kotiin päästyään Rudi pääsi heti palkkioksi menestyksestä jalkapallokentälle juoksemaan pallon perässä. Se on parasta, mitä Rudi tietää. Paljosta juoksemisesta hyvä lihaskuntokin on peräisin. Puunatut ja harjatut karvat saivat siinä kyytiä ja nyt meillä on taas onnellinen kurakarvapoika kotona. Kehässäkin Rudi oli tänään iloinen esiintyjä.

20.11.2011 * Mukavan päivämäärän kera voidaan kertoa hienoja uutisia. Eilen ajeltiin Jyväskylään näyttelyyn pienen tauon jälkeen. Sinne olikin kookoontunut neljä Twitters-koiraa: pojat Justus, Leevi ja Rudi sekä kummikoirani Honey-tyttö, jota saan toivottavasti tavata vielä useamminkin, kun hän saapui pariksi viikoksi etelään vierailulle. Welshejä oli ilmoitettu 25 koiraa, joista poikia peräti 17. Mervi-kummi lämmitteli Rudin esiintymään kehässä iloisesti. Merville iso kiitos, sillä Rudi tarvitsee kehuja ja valmistautumista. Kummi juoksutti hänet sitten valioluokan ensimmäisellä kierroksella. Yksilöesitykseen ehti handleriksi Jenny tultuaan juuri viereisessä hallissa 49:stä JH-osallistujasta upeasti kolmanneksi komean englanninspringerspanielin kanssa. Onnittelut vielä tässäkin Jennylle! Jenny osasi jälleen hienosti tuoda esille Rudin parhaat puolet ja kun koirakin tykkäsi taas esiintyä, koirakko sai pokata ensin valioluokan kakkossijan (velipoika Justus 4.) ja lopulta sitten vielä paras uros -kisan kakkossijan tämän vuoden maailmanvoittajan Ruffen (LLawen Tuff Enuff) jälkeen.

Honey-tyttö on iloinen esiintyjä ja juoksee aina komeasti - tuloksena eilen narttujen käyttöluokan voitto ERI1 -laatuarvosanalla. SA jäi harmittavasti saamatta. Tuomari katsoi takakulmaukset liian niukoiksi. Honeylla on kauniit kulmaukset juostessa, mutta seistessä tyttö jännittää takajalat kovin suoriksi. Kun ikää ja kokemusta tulee lisää, niin asia toivottavasti hieman korjaantuu.

Lopuksi saatiin myös Twitters-kasvattajaryhmä esitettyä, kun kaikki koirat saivat erinomaisen laatuarvion. Kuvassa vasemmalta Rudi, Justus, Leevi ja Honey. Tuomaria koirien tyyppi miellytti, mutta hän katsoi, että nuorilla sisaruksilla Leevillä ja Honeylla on vielä rakenteellisia puutteita, eikä siksi antanut kunniapalkintoa. Kasvattajaluokan ykkössija siis kuitenkin tuli, kun ei muita ryhmiä esitetty.

Päivän päätteeksi käytiin yhdessä syömässä ja ehdittiin isossa kehässä vielä vilkaista JH-kisojen loppuvalinnat. Honey siirtyi tavaroineen Jutan autosta meidän kyytiin ja syksyisessä pimeydessä ajeltiin kuskia välillä vaihtaen rauhallisesti kotiin.

13.11.2011 * Rudi pääsi yön yli -vierailulle Sissi-neidon luokse. Sissi on monirotuinen leikattu narttu, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi olisikin mielellään päästänyt nuoren herran tekemään lähempää tuttavuutta kanssaan - kovasti kiehnäsi kyljessä ja yllytti. Ja Rudihan olisi mielellään ottanut tarjouksen vastaan, mutta isännät ja emännät kielsivät. Höh?? Kiva oli kuitenkin juosta kilpaa Sissin kanssa metsässä ja painiskella lattialla... Metsää kulkeutui karvoissa sitten sisällekin. Varovasti irroteltiin risujen pätkät, jotta aivan kaikki karvat eivät katoaisi. Sissin upeasti kiiltävään turkkiin eivät roskat tarttuneet.

Viime aikoina Rudin näyttelykarvat ovat kärsineet melkoisen kolauksen. Etujalkojen takahapsuihin Rudi sai pureskeltua isot lovet, kun takiaiset vaivasivat, eikä kukaan ollut huomannut! :( Myöhemmin piti oksentaa isot tukut nieltyjä karvoja ja seuraavana päivänä heinä maistui hullun lailla ja taas oksennettiin. Varsinaista koiran elämää.

07.11.2011 * Eilen vietin mielenkiintoisen päivän Springerspanielit ry:n syyskokouksessa. Siellä käytiin mm. läpi Kennelliiton tulevaa yleistä rotukoirien jalostusstrategiaa ja kuultiin ansiokas esitelmä rotumääritelmistä, näyttelyistä ja niiden vaikutuksista koirien jalostukseen ja tulevaisuuteen. Hieman jäi vaivaamaan rotuharrastajien vaikeus tarkastella rodun tulevaisuutta oikeasti pitemmällä tähtäyksellä. Ongelmakohdat tiedostetaan ja asioista puhutaan ansiokkaasti, mutta päätöksiä tehdään ja perustellaan siitä huolimatta kovin lyhytnäköisesti, omakohtaisesti ja muutoksiin ollaan ilmeisesti valmiita vasta pakon edessä. Tällainen vaikutelma valitettavasti jäi.

Meillä on kaksi citykania pesiytynyt terassilaudoituksen alle. Rudi jahtaa innokkaasti kaneja (Akikin silloin tällöin), mutta ei se näytä pelästyvän niitä, jotta ymmärtäisivät muuttaa muualle. Sisäänkäyntiaukko on lasten hiekkalaatikosta. Sitä on yritetty tukkia tiiliskivillä, mutta aukko on pian kaivettu vierestä taas auki. Rudihan kaivautuisi mielellään sisään kanin pesään, kuten kuvista näkyy, mutta koira on vain liian iso kaninkoloon menijäksi. No, ei tule koirille pitkästyttävä olo pihalla, kun kanijahtia piisaa.

30.10.2011 * Aamulla tehtiin pirteän syksyinen, tuulinen ja puolipilvinen sunnuntaiaamun retki Luukin ulkoilualueelle Akin ja Candyn kanssa. Koirat nauttivat vapaasta juoksusta ja kasteisen maan nuuskimisesta avaralla pellolla. Järven rannalla oli kiva polskia vedessä. Kylmyys ei näyttänyt vaivaavan varsinkaan Candya. Rudi oli satuttanut hieman jalkaansa palloleikissä, eikä siksi päässyt mukaan. Aki otti kaiken ilon irti tyttöseurasta ilman velipojan häiriköintiä. Koirien koko olemus huokui vapauden riemua. Ranta oli osittain liejuinen ja se pidätteli Akin menoa veteen. Hänellä kun on ikäviä kokemuksia taipumuskokeen tiimoilta upottavasta savesta, johon juuttui kiinni.

26.10.2011 * Sain käydä ihastelemassa ja haistelemassa Doniol-kennelin viisiviikkoisia pentuja. Oi oi, sitä pehmeyttä ja suloisuutta. Welshi-pennut ovat todella kauniita ja hurmaavia. Ja se mieto pissan ja koiravauvan tuoksu pennun pehmeässä turkissa, ahh. Pontevasti liikkuivat ja kiipeilivät nämä pennut. Emä kävi välillä pyörähtämässä laatikossa ja seisaltaan imetti jo melkoisiksi mötkäleiksi kasvanutta jälkikasvuaan. Mirkalla siivoamista ja huolenpitoa riitti... Sitten vähän valokuvattiin. Varsinkin pojat ottivat jo komeita seisonta-asentoja. Kauniit tytöt vähän ujostelivat vielä.

Kovasti työtä pienen koiranpennun kasvatus vaatii. Sisäsiistiksi kasvaminen käy toisilla nopeasti ja toisilla kestää kauemmin. Jos asumisolot ovat sellaiset, että ulos pääsee nopeasti, niin se kyllä edesauttaa oppimista.

Tässä pieni Bingo-herra vetoavine katseineen.

Meillä Edi oli jo lähes sisäsiisti tullessaan taloon yhdeksänviikkoisena pentuna ja osasi aina mennä paperille asioille. Rudilla taas oppiminen kesti tosi pitkään, kun innostuminen sai yhä uudelleen lirauttamaan pienet pissat lattialle. Valta-asemataistelu Akin kanssa vaati sitten myöhemminkin aina silloin tällöin kärjistyessään merkkaukset tuolin jalkaan ja matolle. ARrggh!

Onneksi näistä vaiheista on onnellisesti selvitty. Ja muutenkin rauha palannut taloon. Rudi pudottelee puruluita suustaan lattialle, jolloin Aki syöksyy salamana varkaisiin. Näistä tilanteista ainoat räyhäykset ovat syntyneet viime aikoina. Aki on tosi ärhäkkä puolustamaan suuhunsa saamaansa luuta, ei haluaisi antaa minullekaan. Viivytystaktiikalla minä sen luun halutessani vien. Akille ei saa antaa periksi, mutta väkisinkään ei pidä yrittää, koska silloin hermostuessaan Aki saattaa purra.

18.10.2011 * Aika on vilistänyt ohi hurjaa vauhtia ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Eilen kotiuduimme vajaan viikon kestäneeltä Saksan visiitiltä. Sää suosi matkaamme. Saimme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta syyssäästä, eikä merikään myrskynnyt. Mielenkiintoisia ihmisiä tavattiin myös.

Koirapuolella matkan kohteena oli Dortmundin Bundessieger-näyttelyviikonloppu Westfalenhalleilla. Yövyimme messualueen vieressä sijaitsevassa hotellissa, josta pääsimme pienen siirtolapuutarha-alueen läpi kävelemällä muutamassa minuutissa sisäänkäynnille. Perjantain voittaja-näyttelyssä oli hieman yli 5000 koiraa. Welsheillä (11 kpl) oli serbialainen miestuomari, joka pitkään pohti urosten voittajaa. Lopulta Rudi jäi kakkoseksi. Voittaja oli korkealaatuinen koira, joka kehän reunalla olleiden mielestä ei liikkunut kuitenkaan yhtä hyvin kuin Rudi. Esittäjäksi saatiin Rudille ennestään tuntematon ess-kasvattaja Miriam, joka osaa todella rutinoidusti ja hienosti esittää koiran. Otteet vain olivat kovemmat kuin mihin Rudi oli tottunut ja näki, että tiukka kuonosta pitäminen ei Rudia miellyttänyt. Se näkyi esiintymisessä, joka ei ollut iloista ja sitä, mihin Rudi parhaimmillaan pystyy. Vara-cacibiin ja yhteen Saksan sertiin olemme kuitenkin tyytyväisiä. Olisi pitänyt olla enemmän aikaa esittäjän ja koiran tutustumiseen.

Lauantain kansallisessa kisassa oli yksi uros vähemmän. Sijoitukset menivät puolalaisen naistuomarin arvostellessa täysin uusiksi. Perjantain kolmonen, hentorakenteinen uros, voitti nyt kisan. Rudi esiintyi melko alakuloisesti jälleen uuden handlerin ohjauksessa. Aikaa keskinäiseen tutustumiseen oli taas vain pari minuuttia ennen kehää. Taitavasti esittänyt Yvonne yritti piristää Rudia, mutta iloisuus oli ja pysyi kateissa, eikä herkutkaan maistuneet. Sijoitus PU4. Arvostelussa ei ollut mitään negatiivista ja liikkuminen oli erinomaista, mutta selkeästi kevyempirakenteiset koirat olivat tämän tuomarin mieleen, eikä tuomari tainnut tuntea tätä rotua kovinkaan perusteellisesti.

Matkakin (ja muut tapahtumat, joista tuossa myöhemmin) oli tietysti jo vähän stressannut Rudia, vaikka Rudin kanssa on erittäin helppo matkustaa. Rudi jää laivan hyttiin tai hotellihuoneeseen yksin aivan rauhallisesti itkemättä perään, koska tietää, että kohta ne sieltä tulevat takaisin. Laivalla toisten koirien haukkuminen ja vikinä eivät myöskään enää häiritse Rudia kuten joskus aikaisemmin. Kokemusta on kertynyt. Mutta kaiken kaikkiaan Rudi on herkkä poika, welshi kun on.

Valokuvia kehistä ei juuri saatu, kun oli pakko poistua kehän reunalta Rudin katseilta mahdollisimman kauas.

Muutama päivä ennen matkan alkamista koimme kauhun hetkiä, kun Rudi yöllä yhtäkkiä oksensi 10 cm pitkän melko paksun makkaranpätkän, johon oli laitettu rikotun partakoneen terän palasia kaksi kappaletta. Onneksi terän palaset olivat makkarassa lappeellaan reunaan nähden, eivätkä olleet ilmeisesti vahingoittaneet limakalvoja, kun yhtään verta ei näkynyt. Ja onneksi Rudi oksensi palan kokonaisena pois, niin ettei se joutunut suolistoon. Rudi oli illalla ollut lenkillä isännän ja Akin kanssa Helsingin Malminkartanon AEL-koulutuslaitoksen puistomaisella piha-alueella. Aki on meillä yleensä se, joka ensimmäisenä ahmii "herkut" maasta, joten outoa oli, että makkaran hotkija olikin Rudi.

Koiran omistajien ja ulkoiluttajien pitäisi edelleen lisätä vastuuntuntoaan koiran irrallaan pidon, käytöksen ja jätösten siivoamisen suhteen. Suurin osahan kantaa vastuunsa asiallisesti, mutta silti liikaa näkee koirien ulkoiluttajien piittaamattomuutta ympäristöä, muita ihmisiä ja koiria kohtaan! Itsekkyys ja vastuun puute ruokkivat koirien vihaajien sairasta käytöstä.

29.09.2011 * Rudi on koirista ollut viime aikoina aktiivinen, joten päivitin hänen omaa sivuaan.

Eilen ovikello soi ja jouduin kiireesti hätistelemään koirat pois haukkumasta eteisen oven taakse. No, siellähän alkoi rähinä (noloa), kun komensinkin koirat tapojeni vastaisesti saman oven taakse. Meillä kun on mahdollisuus sijoittaa toinen koira eteisen vieressä olevaan huoneeseen. Enää en pelkää näitä rähinöitä kuitenkaan kuten ennen, koska olen huomannut, että koirat eivät kuitenkaan heti käy kiinni toisiinsa ja yritä purra. Enemmänkin se on uhoilua kovalla äänen käytöllä. Ja kun tilanne on ohi, ei kumpikaan näytä muistavan, että mitään rähinää olikaan. Joten melko sopuisasti yhdessä nykyään elellään, vaikka täydellistä kaveruutta ei ehkä toiveista huolimatta kuitenkaan saavuteta, koska pojat ovat mustasukkaisia toisillensa, Aki varsinkin Rudille. Kun tuntee koirien luonteen ja käytöstavat hyvin, niin oppii toimimaan oikein tällaisissa tilanteissa ja saa sovun taas aikaan. Aki unohtaa kaiken, kun vain saa vähän herkkua nenän eteen! Molemmille koirille on mieluista, että enää ei pidetä ketään eristyksissä tai laiteta tilapäisesti häkkiin. Poissa ollessamme koirat ovat myös olleet yhdessä, eikä mitään epäsopua ole havaittu. Aikaisemmin pojat jätettiin eri huoneisiin.
- Kuvassa yhteistä palloleikkiä mökillä. Leikki sujuu hyvin, jos Akikin innostuu.

25.09.2011 * Aki sai viettää tänä viikonloppuna laatuaikaa isännän seurassa, kun Rudi matkusti mamin mukana tapaamaan äiti-Siiriä ja kasvattajaansa Gundaa Taalintehtaalle. Rudi sai nauttia taas myös enkkutyttö Candyn seurasta. Candykin (Twitters Cappuccino) on Gundan kasvatti. Koirista on tullut tosi mainiot ja tasavertaiset leikkikaverit, joiden välille ei ole syntynyt minkäänlaisia nahinoita. Molemmat juoksevat mielellään pallon perässä, kuten alla olevasta kuvasta taas näkyy. Vauhtia piisaa. Tällä kertaa Rudi vie palloa ja Candy pysyy hyvin kyydissä mukana.

Rudin äiti Siiri (Twitters Big-Dream), 10 v

Siiri-äiti ei innostunut nuorempien palloleikeistä, vaan tyytyi pääasiassa sivusta seuraamaan menoa. Portille hänkin kuitenkin innostui juoksemaan muiden mukana vartiointihommiin. Siiri juoksee edelleen kauniin sulavin askelin innostuessaan. Poika on selvästi perinyt äidin kauniin juoksutyylin. Muutenkin eleistä ja käyttäytymisestä sukulaisuus näkyy hauskalla tavalla.

Gunda oli valmistanut vieraille hienot ja runsaat ruokatarjoilut. Me nautimme maukkaista ruoista ja leivonnaisista ja rupattelimme siinä ohessa koira-asioita, kiitos emännälle! Syksyn sää myös suosi auringonpaisteisena vierailuamme. Koirat pääsivät ulkoilemaan ja leikkimään useaan otteeseen. Yöllä oli kirkas tähtitaivas. Ajelimme autolla katselemassa Taalintehtaan upeita merenrantamaisemia. Kuvassa Gunda kasvattiensa kanssa pihakalliolla.

Palatessamme kotiin pojat eivät ruvenneet ärhentelemään toisilleen, joten Akikin oli ilmeisen tyytyväinen saatuaan isännältä jakamatonta huomiota.

18.09.2011 * Ajeltiin perjantai-iltana pitkästä aikaa mökkeilemään. Lauantaina oli tarkoitus piipahtaa Rudin ja Mervi-kummin kanssa ryhmänäyttelyssä Savitaipaleella. Kehä alkoi jo heti aamu yhdeksältä, joten isäntä lupasi laittaa puolen päivän jälkeen matkalaisille lounaan valmiiksi. Candy-koira jäi isännän seuraksi. Näyttelymatka venyikin kymmentuntiseksi, kun Rudi yllättäen voittaa täräytti welshi-kisan kummitädin kauniissa ohjauksessa. Kilpailijajoukkoakin oli ihan kunnioitettava määrä, kolme pentua ja 21 aikuista koiraa. Rudin turkkia pestiin varovaisesti vanhalla shampoolla ja se oli taas kauniissa kuosissa. Iloisia tietenkin oltiin, kun menestystä tuli! Ja lounas muuttuikin sitten päivälliseksi viinin kera. Kiitos grillimestarille, hyvältä maistui!

Candy ja Rudi pääsivät näyttelyn jälkeen riemastuttaviin palloleikkeihin ja Rudi käväisi kiireesti uimassakin. Aki ei ollut mukana lainkaan.

Oli tarkoitus tehdä fasaanihajusteella koirille jälki metsään, mutta siihen ei sitten enää ollut aikaa, kun koko lauantai vierähti näyttelyssä. Mutta toisella kerralla tätä vielä kokeillaan.

Puolukkametsään ehdittiin sunnuntaiaamuna ja saatiin kerättyä muutama litra; puolukka-aika alkoi olla jo ohi. Candy nautti metsässä juoksentelusta ja sitten väsyttikin. Isäntä keräsi puolukoiden sijasta kanttarellit sienikastikkeeseen. Sunnuntaina oli ihanan kuulas ja kirkas syksyinen sää. Yö oli jo melko viileä.

12.09.2011 * Vähemmän iloinen näyttelypäivä koettiin lauantaina Porvoossa norjalaisen tuomarin arvostellessa. Jenny oli lupautunut esittämään Rudin ja esittikin erittäin kauniisti. Kiitos! EH tulla pätkähti aika oudon arvostelun kera, joten tässä nyt sitten koettiin vaihteeksi sitä tunnelmaa, kun menestystä ei tulekaan. Ihan terveellistä se on, niin ei pääse jalat nousemaan maasta. Kummallisinta arvostelussa ehkä oli se, ettei liikkumiseen kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Onhan se yksi keskeinen Rudin vahvuus. Ja muita ennen hyvinä katsottuja ominaisuuksia sitten esitettiinkin moitteina esim. selkälinjasta, joten kyllä ihmetystä arvostelu herätti. Juuri hankittu uusi turkkishampoo ei ollut Rudin turkille sopiva; turkista tuli aivan pumpulisen pehmeä, tosin selästä kauniin kiiltävä. Turkin pehmeys oli mainittu arvostelussa aivan aiheesta.

Akista ja Rudista näyttää tulleen ihan oikeasti kavereita, uskomatonta! Voi, että on mukavaa, kun voimme kaikki olla yhdessä! Kukaan ei vartioi ketään tai mitään sen näköisenä, että tästä et tule. Aki ei häkkihyökkäyksen jälkeen ole kertaakaan yrittänyt mitään murinoita. Isäntä selätti Akin sen episodin jälkeen ja piteli vähän aikaa lattialla, joten ehkä viesti nyt sitten vihdoin meni perille.

04.09.2011 * Rudi kilpaili tänään Jennyn JH-koirana Vantaan Let's Go 2011 koiranäyttelyssä. Parityöskentely sujui taas erinomaisesti ja sijoituksena toinen sija (20 osanottajaa). Rudi ei varmaankaan ole kovin helppo vaihtokoirana. Kilpailun voittanut tyttö (pienen mustan koiran kanssa) sai Rudin vaihtokoirakseen ja hän selviytyi tehtävästä kunnialla, kuten kuvan seisotuksestakin näkyy. Jenny sai vaihtokoirana ihanan valkoisen samojedin ja pari esiintyi myös mallikkaasti. Junior Handler on hauska kilpailu, kun siinä esiintyy niin erilaisia ja erikokoisia koiria samassa kisassa. Tässäkin kisassa esiintyi mm. leonberger ja aivan minipieni toykoira. Kehä oli tänään tähän tarkoitukseen liian pieni. Ei ole kiva, kun koirien on oltava rivissä aivan toisissaan kiinni. Rudi ja vieressä oleva husky jo meinasivat hieman ärhennellä toisilleen, mutta Jenny selvitti tilanteen hienosti.

Kotona Akin ja Rudin kesken on mennyt pääasiassa erittäin hyvin ilman keskinäisiä riitoja. Nyt on ollut selvästi havaittavissa, että Aki hyökkää Rudin päälle silloin, kun on mustasukkainen. Tänään tapahtui seuraavasti: Ostin uuden aikaisempaa hieman pienemmän kevythäkin Vantaan näyttelystä, kun sen sai edullisesti. Kotona rupesimme testaamaan häkkiä ja Rudi meni sinne kokeeksi sisään. Tällöin Aki täysin yllättäen hyökkäsi häkin vierelle hampaat irvessä räyhäämään Rudille ja verkkoseinään tuli Akin hampaista heti repeämät. Aivan selkeä syy oli, että kiinnitimme huomiota Rudiin ja häkkiin, emmekä Akiin. Edellinen kerta, jossa sain Rudin hampaista mustelmat, oli aivan vastaavanlainen tilanne. Silloinkin huomio oli kiinnittynyt Rudiin pesun jälkeen ja Aki yllättäen kävi hyökkäykseen.

Aki on meillä perinteisesti ollut se poika, joka tuo hesarin postiluukusta ulko-oven vierestä keittiöön ja saa siitä palkkion. Kun pojat olivat eristettyinä, Aki vei lehden huoneeseen, jossa oleskeli, eikä Rudi ollut paikalla. Nyt kun pojat oleskelevat taas yhdessä, molemmat tulevat postilaatikolle lehteä hakemaan. Kumpikin saa osan lehteä ja yhdessä viedään sitten lehtiä keittiöön. Pyrin antamaan palkinnon molemmille aivan yhtä aikaa, ettei riitaa tule. Näissäkin tilanteissa Aki joskus pyrkii lehti suussa murisemaan Rudille, kun ei ilmeisesti tykkää siitä, että Rudikin osallistuu lehden hakuun. Palkinnon saaminen saa Akin kuitenkin heti unohtamaan murinat.

18.08.2011 * Jännittävää seurata tätä poikien keskinäisen suhteen kehittymistä. Välillä he saattavat nukkua jopa samassa sängyssä ja Rudi on sallinut Akin tulla minun viereeni nukkumaan jääden itse sängyn viereen. Rudi tarkkailee kovasti Akin liikkeitä, mutta antaa tämän kuitenkin enimmäkseen olla rauhassa.

Välillä pojat ovat ystävällisesti liponeet jopa toistensa huulia. Sitten ei tarvita kuin jokin pieni ärsyke, että mielentilat muuttuvat ja jompi kumpi alkaakin murista toiselle. Nyt on otettu vesi käyttöön. Ärinän aloittava osapuoli saa suihkun vettä niskaansa (Lattioita saa sitten pyyhkiä!). Vesipullon ottaminen käteen näyttäisi jo toimivan jonkinlaisena estona. Mielikuvitusta tarvitaan tasapainoillessa näiden herrojen kanssa. Selvästi ei Rudikaan kuitenkaan näyttäisi olevan pomo, vaan hänkin väistelee Akia tietyissä tilanteissa. Ja meidän päämäärämmehän onkin, ettei heistä kumpikaan ole pomoja, vaan meillä ihmisillä on määräysvalta valtasuhteissakin.

Olemme nähneet melko paljon vaivaa kouluttaaksemme koiria, eikä siitä huolimatta käytös ole läheskään aina toivottavaa. Lenkillä voi kyllä toisinaan olla ihan ylpeäkin tottelevaisesta koirasta. Valitettavasti tämä pätee ihmisten kohtaamiseen, enimmäkseen ei toisten koirien, jos kohtaaminen tapahtuu kytkettynä.

Luin juuri Facebookissa keskustelua walesien ottamisesta kotiin: poikia, tyttöjä vai molempia? Kevyesti siellä heiteltiin, että ottakaa esim. vain molempia. Useamman koiran kanssa on aivan erilaiset ongelmat kuin, että on vain yksi koira! Toisella palstalla keskusteltiin koirien kastroinnista, kun on narttu ja uros ja käytännön ongelmien vuoksi olisikin helpompaa, kun toinen tai molemmat kastroitaisiin. Ei siinä ajatella koiran tuntemia kärsimyksiä tällaisten leikkausten yhteydessä tai tunne-elämää ja oloa kastroinnin jälkeen, vaan kysymys on vain siitä, mikä on omistajalle helpompaa. Pitäisi muistaa, että koira kuitenkin on tunteva eläin! ETUKÄTEEN PITÄISI HARKITA TARKKAAN KOIRAN HANKKIMINEN, SEN YHDENKIN! Siksi minäkin yritän tässä realistisesti tuoda esille näitä koiraperheen ongelmia.

Rudi on menossa syyskuussa pariin näyttelyyn. Onhan poika tällä hetkellä niin komeassa kunnossa, että kehtaa esitellä, vaikkei mitään menestystavoitteita enää olekaan. Näyttelyissä on tietysti hauskaa, kun koira menestyy, mutta välillä siellä on purtu hammastakin. Tämäkin pitäisi muistaa ja hyväksyä, ettei aina menestystä tule.

09.08.2011 * Saksan matkamme aikana Rudin veli Justus (Twitters Blush Damask) suoritti taipumuskokeen hyväksytysti ja näin hänestäkin tuli Suomen ja samalla myös Ruotsin muotovalio. Onnittelut Jutalle ja Merville ja tietysti myös Gunda-kasvattajalle!

Tuli kehuttua, kuinka koirat tulevat hyvin toimeen keskenään matkan jälkeen. Takapakkia tuli heti lauantaina. Olin laittamassa Rudille pyyhettä selkään pesun jälkeen ja pitelin rinnasta kiinni, kun Aki päättikin hyökätä (mustasukkaisena?) äreästi paikalle. Rudi pyrki heti puolustautumaan ja yritti näykätä Akia, jolloin käsivarteni jäi väliin ja purukalusto osui minuun. Ensimmäinen kerta, kun Rudi on yrittänyt purra! Automaattisesti irrotti kyllä heti otteensa, joten mustelmia kummempia jälkiä ei tullut.

Nyt pojat ovat taas sovussa täällä kotona. Aki on ottanut paikan minun viereltäni ja Rudi vartioi ulko-ovea alhaalla. Yleensähän tilanne on ollut juuri toisin päin, kun Aki on ollut suljettunut etuhuoneeseen ja eteiseen. Nytkin rähäkän seurauksena koirat lauantaina erotettiin, mutta Aki oli hyvin tyytymätön tilanteeseen ja antoi sen kuulua jatkuvana räksyttelynä. Niinpä sitten pojat päästettiin eilen taas yhteen ja hyvin on nyt ainakin mennyt. Aki väistelee ja Rudi välillä ahdistelee, josta häntä silloin kielletään.

07.08.2011 * Tänään oli hauska tapaaminen Rudin kasvattajan Gundan kanssa Salon ryhmänäyttelyssä. Mukana oli myös kummitäti Mervi Candy-koiransa kanssa. Candy on englanninspringerspanieli ja oli näyttelyssä turistina. Mervi toimi taitavana handlerinamme. Mielenkiintoista oli Rudin äidin Siirin näkeminen pitkästä aikaa. Äitee oli edelleen erittäin kaunis ja hyvässä näyttelykunnossa. Näyttelystä tuloksena Siirille ROPVet ja PN2.

Näin komeasti juoksee 10 vuotta kesällä täyttänyt Siiri
(Twitters Big-Dream)!

Rudi esiintyi ensimmäisen kerran valioluokassa ja Mervi esitti hänet hienosti PU3-sijoitukselle. Tuomarin mielestä etuliikkeet olivat löysät, jota ihmettelimme, kun juuri oli tullut Saksasta kehuja hienoista tiukoista kyynärpään asennoista liikkuessa. Edestakaisin juoksussa Rudi jarrutteli tuomarin eteen, kun hieman kartteli tätä. Ehkä liike siksi näytti löysältä. Useat muutkin koirat hieman näyttivät jännittävän tätä tuomaria, vanha konkari Siirikin. Esiintyminen ensimmäistä kertaa kummitädin kanssa sai Rudin myös selvästi jännittämään ja siitä johtuen takaliikkeisiin tuli luultavasti vähäistä puristusta.

Ylpeä Twitters-kasvattaja Gunda menestyneen kasvattinsa kanssa. Rudi on toinen Twitters-koira, josta tuli kansainvälinen muotovalio. Rudin äidistä Siiristä ja siskostaan Viivistä (Honeyn äiti, Twitters Big-Flower) olisi varmasti tullut myös kansainvälisiä valioita, jos olisivat päässeet ulkomaille näyttelyihin.

Gundalle kiitos leivonnaisista ja kahvitarjoilusta! Oli hauska tavata. Kiva, että ystävät toivat hänet ja Siirin näyttelyyn. Kiitos ystäville! Nähdään taas...

05.08.2011 * Iloisina palasimme aamulla näyttelymatkalta Saksasta. Rudi oli molempina näyttelypäivinä Bremen Arenalla ROP ja sunnuntaina peräti RYP1, joten menestyksen tuottamasta onnesta olemme edelleen ymmyrkäisinä. Kummikoirani Honey (Twitters Moll for Bettys Mail, matkalla nimikin vaihtui jo saksalaisittain Hansiksi), menestyi myös hyvin ollen lauantaina PN2 ja sunnuntaina VSP. Tytöt Jenny ja Kaisa junnuilivat koirilla ja Jenny sijoittui molempina päivinä Rudin kanssa: lauantaina 3. ja sunnuntaina 4. Koirien menestyksestä kiitämme kovasti superhandleriamme Jennyä, joka taitaa koiran esittämisen upeasti, kuten kuvista näkyy! Ja Rudi jaksoi juosta näyttävästi rotukehissä, junnukehissä ja isossa kehässä. Mitä enemmän hän juoksi, sitä paremmalta vain näytti! BIS-juniorin valinnut tsekkituomari tuli meille sunnuntaina sanomaan, että hän olisi valinnut Rudin BIS-koiraksi, jos olisi saanut valita. VAU!

Rudi sai kaksi Saksan sertiä ja cacibin, joten hänestä tuli sitten jo kansainvälinen muotovalio! Hansi sai varacacibin, Saksan varasertin ja Saksan sertin. Saksan muotovalioon tarvitaankin sitten peräti viisi sertiä!

Rudi ja serkkunsa Hansi tulivat toimeen mainiosti keskenään. Hansi teki heti selväksi, kuka on pomo ja niinpä Rudi jätti ahdistelut sikseen. Laivallakaan ei ollut mitään ongelmia ja sää suosi. Eilen illalla oli merellä upea auringonlasku, jota ihailimme koirien kanssa kannella. Uskon, että junnutytöilläkin oli hauska ja mieleenpainunut matka. Pyttyjä tuli, ROP-ruusukkeet, kunniakirjoja, Bremen bellt -mukeja ja ruokapakkauksia sekä frisbee-kiekkoja koirille...

Etukäteen ajattelin, että Aki ja Rudi alkaisivat kinastella, kun tulemme kotiin. Aki tuli kotiin meitä myöhemmin, mutta mitään kinaa ei ole ollut! Rudi on pari kertaa murahtanut, jolloin Aki katselee muualle. Pomo on ehkä sitten Akinkin mielestä Rudi...

31.07.2011 Bremen CAC: FCI8 -ryhmän voittaja komea RUDI!!

30.07.2011 Bremen CACIB: ROP Rudi (vasemmalla) ja VSP Jonabel From Kind of Magic Hollannista sekä sertipytyt. Ruusukkeita ei ollut jaossa. Myöhemmin ROP-koiralle annettiin ruusuke ennen ryhmäkehän alkua. Tsekkituomari Petr Studenik

31.07.2011 Bremen: ROP Rudi ja VSP Hansi,
esittäjät Jenny ja Kaisa. Saksalaistuomari Silke Warneke.

25.07.2011 * Jaksamme iloita yhä vain siitä, että koirat ovat päässeet sopuun keskenään. Uskoin kovasti, että joku päivä näin tapahtuu, mutta hämmästyttävää silti. Aki ei ollenkaan aloita ärhätystä Rudille ja on todella onnellinen voidessaan liikkua vapaasti kotona, eikä näytä pelkäävän Rudia yhtään enää. Aki väistää, jos se on tarpeellista, mutta Rudi ei pahemmin pyri enää ärsyttämään rajoittamisellaan Akia. Pari kertaa Rudi on ollut aikeissa murista, mutta sille on laitettu stoppi välittömästi, eikä viime päivinä ole muristu enää lainkaan. Pojat ovat nukkuneet edelleen kanssani samassa huoneessa ilman mitään riitoja. Aki löysi taas vanhan paikkansa ja Rudi hyppää sänkyyn viereen, mutta poistuu sitten nopeasti, kun on liian kuuma. Kumpikaan ei ole pomo, mutta Aki kunnioittaa selvästi nyt Rudia. Rudihan on aina kummallisesti alistunut Akin ärinöille, mutta sitten taas toisaalta kovasti kontrolloinut ja ruvennut uhkailemaan ja Akia on pelottanut. Pojat nukkuvat lattialla taas vierekkäin - niin kuin silloin ennen, kuten yllä olevasta mökillä otetusta kuvasta näkyy.

Saksan matka starttaa huomenna. Jännityksellä odotamme, mitä tapahtumia matka tuo tullessaan. Toivottavasti koirat ovat sopuisia, eikä Rudi härnää serkkutyttöä liikaa. Haastavinta on laivalla ahtaassa hytissä, mutta onneksi se on vain yksi yö suuntaansa. Rudihan on jo kokenut laivamatkustaja. Yritetään kuljettaa Honeyta varovasti, ettei hän säikähtäisi laivalla mitään. Raportoidaan sitten, kun on tultu takaisin kotiin...

17.07.2011 * Sertin metsästys on päättynyt, kotimaan osalta! Rudista tuli tänään Suomen muotovalio Helsingissä pidetyssä ryhmänäyttelyssä. Koiramme oli peräti ROP unkarilaisen tuomarin arvostellessa. Suuret ja nöyrät kiitokset Rudia jo usein erittäin kauniisti esittäneelle Mirkalle! Ilman häntä näitä upeita tuloksia ei olisi saavutettu. On oikein kiva suunnata kahden viikon päästä pidettäviin Bremenin näyttelyihin tuoreen valiokoiran kanssa. Ja kiva, että saadaan mukaan myös Rudin serkkutyttö, kummikoirani Honey (Twitters Moll for Bettys Mail) sekä esittäjäksi koirille tämän vuoden junior handler piirimestari Jenny. Honey menestyi juuri myös hienosti Oulun kansainvälisessä näyttelyssä ollen PN4.

Aki ja Rudi ovat edelleenkin olleet ärhentelemättä toisilleen. Viime yönä molemmat koirat nukkuivat sulassa sovussa kanssani samassa huoneessa. Muutaman kerran Rudi on yrittänyt murahdella Akille, mutta kun on kielletty ja pistetty poika hetkeksi jäähylle, on ärinä loppunut heti siihen. Aki on ollut silmin nähden onnellinen, kun ei tarvitse olla yksin etuhuoneessa, eikä hän ole millään tavoin osoittanut mieltään Rudille. Jee, jee...

11.07.2011 * Vietettiin yksi lomaviikko mökillä. Lämmintä ja kaunista lomasäätä riitti. Järvessä veden lämpötila oli kivunnut jo 25 asteeseen. Kuikalla on pesä rantakivikossa aivan venelaiturin lähellä. Rudilla riitti puuhaa, kun hän hätisteli kuikkapoikuetta syöksymällä perään uimaan. Kovin arkoja linnut eivät olleet ja kuikkaemo aivan kuin härnäsi Rudia sukeltelemalla laiturin ali melkein koiran nenän edessä. Ja Rudikin on näköjään oppinut tulemaan käskystä takaisin, eikä lähde kiertämään koko järveä.

Aki nautti uimisesta täysin palkein. Hänhän on vedessä aina ensimmäisenä. Akin uintimatkat eivät vain ole kovin pitkiä; mieluista on seisoskella vedessä ja tehdä pieniä uintipyrähdyksiä. Rudille maistui likainen sadevesi tynnyristä!

Teimme ruokaretken lauantaina ihanaan kartanoravintolaan ja viivyimme reissulla nelisen tuntia. Koirat oli jätetty mökille sisään tuulettimien kera. Hyttysverkoin varustetut ikkunat olivat auki. No, Rudi oli kiivennyt ruokapöydälle (kynttilä rikkoutuneine lautasineen lattialla, mustikkakippo kumossa pöydällä, liina rytyssä!) ja poistunut pöydän päädyssä olevasta ikkunasta hyttysverkon läpi vapauteen. Kun palasimme mökille, koiraherra jolkotteli tiellä vastaan. Aki sen sijaan oli pysynyt kiltisti pilttuussaan. Kauemmaksi mökin pihapiiristä Rudi ei kuitenkaan ilmeisesti ollut lähtenyt.

Naapurin mökillä oli vieraana puolitoistavuotias welshiuros. Koirat tapasivat tiellä iltalenkillä ja nuuskivat toisiansa. Sen jälkeen merkattiin päivittäin naapurille vievää polkua yhteistuumin. Naapurin koira rohkeni tulla aivan pihapiiriin, josta sitten loikki takaisin saatuaan meidän parivaljakon peräänsä. Kummempaa riitaa ei ollut.

Jotain ihmeellistä tapahtui poikien väleissä. Kerran Rudi murisi Akille ruokapöydän alta, kun tämä tuli ulko-ovesta sisään. Murisija poistettiin silloin hetkeksi eteiseen. Pojat saattoivat kuitenkin muuten oleskella aivan samassa tilassa sopuisasti, esim. toinen ruokapöydän alla ja toinen vieressä, kun ruokailtiin. Aki ymmärtää väistää Rudia, jos se on tarpeen. Ihmeellisintä asiassa on se, että pojat ovat pystyneet nyt oleskelemaan yhdessä täällä kaupunkikodissakin. Harkitaan juuri, josko uskallettaisiin yrittää nukkumista niin, että ketään ei ole suljettu toisiin huoneisiin. Rudi pyrkii isännän läheisyyteen ja Aki emännän, joten tästä ei synny riitaa. Olisiko kumppanuus löytynyt mökillä, kun tuli yhteinen "vihollinen"? ???

03.07.2011 * Aika masokistista touhua tämä koiranäyttelyissä käynti, ainakin helteillä. Ja kun tuloksetkaan eivät omalta osalta täytä toiveita, niin miten sitä voisi itselleen järkisyillä perustella - EI MITENKÄÄN! Isäntä esitti tänään muuten ihan kauniisti, mutta juoksutti (kipeällä polvellansa) kuumuudessa Rudia tosi laiskasti. Niinpä Rudi sai moitteita draivin puutteesta liikkumisessa ja sai muuten hienosta arvostelusta huolimatta sinisen nauhan! Hieman olisi odottanut, että tuomari olisi pyytänyt esittäjää juoksuttamaan reippaammin... Kuvassa Rudi askeltaa urheasti pää pystyssä kuumalla pölyävällä kehähiekalla. Tuusulan sorakentät olivat yli 30 asteen helteessä sietämättömät. Karjaan nurmikentät olivat siihen nähden miellyttäviä, vaikka sietämätön helle sielläkin vaivasi, eikä tuulenvireitäkään paljon ollut. Monia koiria kävi sääliksi. Rudille hankin tuulettimen häkkiin. Se toi huomattavaa helpotusta. Minkäänlaisia vesipisteitä koirien vilvoittamiseen ei ollut kummassakaan paikassa!

Kyydissämme matkannut englannin sprinkku Mona (Taivaskallion Corazon) sai tänään Karjaalla laatuarvion ERI ja vielä SA:n päälle, joten hänen omistajansa oli enemmän kuin tyytyväinen. Lähtötohinassa reppukin jäi parkkipaikan viereiselle nurmikolle, kun piti vielä ottaa valokuvia. Niinpä ajettiin ylimääräiset 60 km reppua hakemaan; onneksi se oli otettu talteen. Ja onneksi huomattiin repun puuttuminen kuitenkin puolivälissä matkaa.

Täällä sivuillakin esiintynyt tuttavani portugalinvesikoira Edi, virallisesti Juanita, sai Karjaalla kolmannen sertinsä ja hänestä tuli Viron ja Suomen muotovalio. Onnittelut Minnalle!

19.06.2011 * Vuorossa oli kesäinen ja aurinkoinen näyttelysunnuntai Riihimäellä. Mukaamme lähtivät myös lapsenlapset kannustamaan Rudia sertin metsästyksessä. He olivat elämänsä ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä ja innostuivat keräämään tarpeettomiksi käyneitä erivärisiä nauhoja osanottajilta. Iso nippu niitä kertyikin, ja punainen oli tietysti suosituin väri. Kaikki näyttelyvärit olivat edustettuina

.

Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyssä oli vain kolme welshiurosta ja yhdeksän narttua. Serti jäi silti edelleen saamatta. Hauskailmeinen ja kaunis, mutta huomattavasti Rudia hennompi uroskoira voitti käyttöluokassa ja oli koko kisan ROP. Meidän poikamme oli tässä koirajoukossa tuomarin mielestä hieman kookas, vaikka saikin hienon arvostelun. Rudi oli siten PU2, kolmas avoimen luokan koira jäi ilman SA:ta. Romanialainen tuomari kiinnitti kovasti huomiota koirien kokoon ja lihavuuteen. Rudia ei kuitenkaan moitittu lihavaksi! Pikkuisen Rudi on hoikistunutkin viimeisen puolen vuoden aikana, mutta minun mielestäni koirien kauneuteen ei saa kuulua liika laihuus (eikä sen puoleen ihmistenkään), vaan hyvä lihaskunto. Varsinkin kun on kyseessä käyttökoirarotu. Mirka oli tuomarille arvioinut koiran korkeudeksi 49 cm. Kotona heti mitattiin Rudi puisen mittakepin ja kirjan avulla ja annettu mitta-arvio osuikin oikeaan. Sama lukema saatiin, kun mitattiin niskan takaa valkoisen karvalaikun kohdalta (näkyy kuvassa).

Tässä kuvassa isäntä esittää... Lapset saivat kumpikin itselleen mieluisanvärisen ruusukkeen...

Doniol-kennelin Mirka esitti Rudin taas kilpailussa totutun kauniisti. Esittäjän ja esitettävän välille on syntynyt silminnähden kiva luottamussuhde. Mirkan oma narttu Wera (Doniol Wind of Change) oli hienosti VSP ja sai ensimmäisen sertinsä.

29.05.2011 * Tässä kuvia näyttelykurssin viimeiseltä kerralta. Junnuikäinen Aatu-fieldi ei ollut enää mukana, mutta oli kuulemma saanut kaksi eriä näyttelyistä edellisviikonloppuna. Hyvin oli siis oppinut, kun oli tullut eva aikaisemmin hyppelyistä. Järjestettiin leikkimielinen kisa, jossa käytiin läpi näyttelyn kulku alusta loppuun, myös pariesittäminen. Clumberinspanieli voitti kannustusruusukkeen. Pariesityksessä isännällä on ehkä hihna hieman kireällä, jolloin koiran pää nousee, mutta vähän väkinäisesti (sivustahan on helppo arvostella! :)). Clumberi tulee löysällä hihnalla, mutta asento ei ole sitten taas kovin ryhdikäs. Siinäpä sitä taitoa tarvitaan, jotta kokonaisuus onnistuisi. Nurmikko on hieman huono alusta esittämiselle, kun siinä on spanielille niin paljon houkuttavia hajuja, jotka vetävät kuonon koko ajan maahan. Kouluttajalta saatiin ohje, että spanielin hännän pitää antaa heilua, eikä sitä pidä estää kiinni pitämällä seisoessakaan! Iloisella spanielilla häntä heiluu... ja tahtoo nousta vähän liiankin pystyyn silkasta innokkuudesta!

25.04.2011 * Tehtiin yhden yön vierailu mökille. Heti kun lähtöä valmistellessa pojat saatiin autoon häkkiin (molemmat omaansa ilman näköyhteyttä), Aki aloitti hirveän räyhätyksen, johon Rudin piti vastata. Rudi saatiin nopeasti hiljenemään, mutta Aki-herra jatkoi yksinäistä räksytystään matkan alettua ainakin 10 min. Sen enempää rauhallinen energia kuin vesisuihkutkaan eivät tähän auttaneet. Mökillä pihalla yhdessäolo sujui, mutta Rudi kontrolloi välillä kovasti ja Aki vältteli. Kerran Rudi rupesi murisemaan Akille, mistä seurasi murisijan joutuminen heti sisälle. Kiva oli kuitenkin koirien juosta yhdessä pallon perässä ja nauttia vapaana olosta. Tai no, palloleikissä Rudi pääasiassa juoksi. Kun hän pudotti pallon isännän jalkoihin, Aki nosti sen siitä isännälle käteen ja sai palkinnon. Yhteistyötä siis. Rudi ei pallon hakemiseen palkkaa tarvitse. Rannassa oli metrin leveydeltä sulaa vettä. Kovasti olisi jo molempien tehnyt mieli uimaan, mutta kiellettiin. Rudi luiskahti jään päältä osaksi veteen muutaman kerran, kun kielloista huolimatta hyppäsi laiturilta heikolle jäälle. Ja isäntäkin molskahti laiturilta leikin tiimellyksessä kerran vaatteet päällä veteen... heh! Onneksi on tottunut avantouintiin. Emme päässeet perille mökille vielä autolla, koska yhdessä varjoisassa paikassa oli vielä runsaasti lunta. Patikointia jäi vajaan kilometrin verran.

Rudi haluaisi tässä ilmeisesti vain leikkiä, mutta Akia näyttää vähän pelottavan. Tällaista se on ... Pois lähtiessämme menomatka autolle sujui koirien kesken aivan hienosti. Siitä huolimatta, kun pojat saatiin häkkeihin, Aki aloitti välittömästi kamalan rähinän. Rudi saatiin taas pian vaiennettua, mutta Aki jatkoi rähinäänsä samat 10 min. Ja kun välillä pysähdyttiin taukopaikalla, sama toistui. Aki osaa olla rasittava!

Mirka ja Rudi kehässä. Oikealla kuvassa Mona.

22.04.2011 * Rudi käväisi Lahden KV näyttelyssä menestyen asiantuntevassa ohjauksessa kovatasoisessa kilpailussa (19 urosta) hyvin. Mirkaa taas kiitämme! - Luokkavoitto neljän uroksen joukosta ja varaserti, joten ei ihan päästy vielä juhlimaan. Uskomme kuitenkin, että valiojuhlien aikakin joku päivä koittaa. Mirkan ja Rudin yhteistyö sujuu mainiosti, joten toivottavasti saamme nauttia heistä yhdessä jatkossakin. Näyttelymatkalla mukanamme oli myös englannin- springerspanielinarttu Mona (Taivaskallion Corazon), ikää 10 kk. Mona otti osaa ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn ja sai hienosti laatuarvosanan EH. Kehitys on vielä kesken, joten tästä tyttösen on hyvä jatkaa.

16.02.2011 * Ilmoitin Rudin Kontakti ja hallinta -kurssille koirakouluun. Aion itse lähteä sinne hänen kanssaan. Kapeat lumihankeen kovettuneet polut ja koneella tehty hiihtolatu hiihtäjineen (meidän ympärivuotinen lenkkeilytiemme) ovat nyt talvella huonontaneet selvästi Rudin käytöstä. Tila ohitettaviin koiriin ja ihmisiin on kutistunut pienemmäksi kuin normaalioloissa. Pakkasilla ei vesisuihkukaan ole ollut käytössä ja herkut eivät jo jännittyneeseen tilaan ehtinyttä koiraa kiinnosta. Jotain on tehtävä, kun oman koiran huono käytös alkaa hävettää eikä konsteja tilanteen parantamiseksi tunnu omin avuin löytyvän... Ja ranteet kolottavat välillä, kun jatkuvasti pitää liian tiukasti pitää koiraa otteessa. Tiedän, että Rudi on koulutettavissa, kun vain osaa tehdä sen oikein.

Koirakuiskaaja -tv-ohjelmasta (Liv) oivalsin, että Rudi on hyvin reviiritietoinen koira ja suhtautuu sen vuoksi toisiin koiriin äänekkäästi. Vahingoittamishaluinen ja siten aggressiivinen Rudi ei ollenkaan ole. Varsinkin yllättäen takaa ohi tulevat hiihtäjät ovat myös saaneet Rudin yrityksiin hyppiä päin. Hyppäämisiä sitten vielä useimmiten säestää haukahtelu. Ja Rudilla on kumea pelottava ääni. Heti kun meidän koirat näkevät jotain liikkuvaa edessä, niin ne valpastuvat. Aki aloittaa itsepintaisen kiskonnan eteenpäin, joka on kuitenkin onneksi herkuilla hallittavissa. Rudi taas ensin pysähtyy tarkkailemaan ja sitten aloittaa hiipimällä lähestymisen, jos kyseessä on toinen koira. Tästä hiipimismielentilasta on vaikea saada koiran huomiota pois tai siis lähes mahdotonta ja kun sitten toisen koiran kohdalle päästään, seuraa ryntäily ja haukkuminen. Paitsi jos pääsee nuuhkimaan vastaantulijaa. Useimmiten ei kuitenkaan pääse, eikä ole tietenkään tarvekaan päästä.

Odotamme kurssilta uusia oppeja, jotta olisimme koirakkona paremmin yhteiskuntakelpoisia. Kerron täällä sivuilla sitten muillekin, mitä keinoja käytöksen parantamiseksi on herkkujen ja vesisuihkujen lisäksi tarjolla ja miten kurssilla edistymme. Koirakuiskaaja -ohjelmasta sain kyllä jo muutamia vinkkejä, esim. koiran koskettaminen h-hetkellä. Olen saanutkin jo hieman positiivisia muutoksia aikaan, mutta silti kurssille lähdetään. Ensi lauantaina on luento ja sitten viikon päästä alkavat harjoitukset koiran kanssa. Ryhmässä on viisi koiraa.

12.02.2011 * Rudi on pitänyt näyttelytaukoa, joten turkin on annettu kasvaa melko vapaasti. Kun ei ole takiaisia, niin rintamus ja etujalkojen takakarvatkin ovat voineet rauhassa komistua. Kostea lumi yhtenä päivänä oli tehdä tepposet karvoille, kun koira rupesi nyhtämään tarttuneita lumipalloja itse irti. Turkki oli takkuuntua ja irrota nipuissa vallan. Olenhan huomannut, että Rudi pureskelee karvat poikki ja jälki on, kuin joku olisi saksilla leikannut. Kiireesti mentiin kylppäriin ja sulatettiin kylmällä vedellä pallerot vedeksi suurempien turkkivahinkojen välttämiseksi.

Välillä ajeltiin koneella jo kaulaa ja korvia sekä siistittiin pikkusaksilla tassukarvoja. Tänään napsittiin häntäkarvoja ja tasoitettiin tassujen takusia. Johonkin näyttelyyn pitäisi kai pian ilmoittautua viimeistä sertiä "metsästämään". Pitäisi vain tietää, mihin näyttelyyn saisi Rudille paremman esittäjän kuin kotoa löytyy. On havaittu, että loppusijoitukset helposti jäävät tulematta huonomman esittämisen vuoksi. Tässä mielessä on ilmoittauduttu näyttelyesittämiskurssille toukokuussa (isännän pitäisi suostua tai sitten joudun itse yrittämään)...

Etenkin tottelevaisuuskurssi olisi Rudille tarpeen. Täytyy tutkia koulutustarjontaa... Sen jälkeen voisi agilityakin taas harkita isännän polven parannuttua.

Rudilla on kaikki liikunnalliset edellytykset ja rohkeutta agilityyn, mutta kuten ennenkin todettu, kontaktin pidossa on koirakkomme ongelmat. Jäljestyskin olisi Rudista hauskaa, kun itse vain jaksaisi tarpoa metsässä. Rudi on hyvin tarkka jäljestäjä, kun innostuu asiaan. Eteneminen on aivan suoraa. Akikin tykkäisi jäljestää, mutta pitempiä jälkiä kuin taippareissa tehdään, ei ole kokeiltu. Mökillä voidaan kesällä tehdä poikien iloksi metsään taas verijälkiä, vaikkei taippareihin tarvitsekaan enää harjoitella.

04.02.2011 * Keskiviikkona Aki tapasi kadulla lyhyesti ikätoverinsa Kasperi-koiran, joka on aikuisena tullut ystäväni perheeseen. Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään, mutta aikaa ei ollut tällä kertaa pitempään kohtaamiseen.

Kasperin tapaista villapalleroa olen itsekin joskus haaveillut omaksi koiraksi, mutta meidän huusholliin näyttää ilmaantuvan vain spanieleita. Ja ehkä valkoisen pörhöturkin hoitamisessa olisi kuitenkin liikaa vaivaa... hm. Kasperin emäntä valitteli koko ajan, että koira on aivan liian epäsiisti kuvattavaksi. Miltähän poika mahtaa näyttää kevään loskakeleillä?

Aki katseli haikeana ikkunasta, kun Kasperi lähti. Ja sitten kesti pitkään, ennen kuin hän rauhoittui. Aki on saanut taas kerran uuden lempinimen "Nakke Nakuttaja".

Nakutusta on riittänyt viime päivinä, kun Rudin kummitätikin pistäytyi yökylässä. Heti kun jotain tavallisesta poikkeavaa tapahtuu, Aki kiihtyy kierroksille, vaikka pääsee aina tutustumaan kävijöihin ensimmäisenä (- pakosta, kun muuten haukkuminen on aivan sietämätöntä). Rudi malttaa kohtalaisen rauhallisesti odottaa omaa tutustumisvuoroaan. Molempia ei päästetä yhtä aikaa ryntäämään vieraiden kimppuun.

28.01.2011 * Akin synttärijuhlinta alkoi nautinnollisella aamukampaamisella ja huivin laittamisella kaulaan. Aamulenkin jälkeen aamupalaan oli lisätty kuusi herkkulihapullaa. Ateria hotkittiin kiireesti suuhun. Jälkkäriksi oli sitten pitkä luu.

Päivän valjettua pidettiin valokuvasessio, jota Rudi häkistä käsin ihmetteli ja olikin tyytyväinen, kun häntä ei tällä kertaa komennettu seisomaan ja paikoilleen. Herkkupalalla Aki saatiin pihalla kiipeämään lumikasan päälle.

Aki on yleisesti ottaen hyväkuntoinen ja terve kuusivuotias. Löysät lonkat heikentävät takajalkojen ponnistusvoimaa ja takaosa vapisee helposti. Liikkeissä ei ole kuitenkaan pahaa epätasapainoa, joten Aki pärjää hyvin. Aki on meille rakas "kukkaistuoksukorva", joka puskee päätä syliin läheisyyttä kaivatessaan. Hänkslä Pökö ei taivu rauhalliseen käyttäytymiseen monissakaan tilanteissa. Luonteen ADHD-piirteet on vain hyväksyttävä ja niiden ehdoilla mennään.

20.01.2011 * Paikallislehdessä oli tänään juttu, kuinka mies on ainakin neljässä tapauksessa antanut kahden pitbullinsa hyökätä toisten koirien kimppuun ihan tahallaan. Itsekin olen valitettavasti kohdannut vastaavanlaisia tyyppejä pelottavien koirien kanssa (kerran Berliinissä ilman omaa koiraa). He ovat usein sadistisia yhteiskunnasta vieraantuneita ihmisiä, jotka nauttivat toisten pelosta ja tuntevat itsensä vahvaksi, kun on vihaan yllytettävä pelkoa herättävä koira vieressä. Vihonviimeistä on, kun omat koirat ovat senlaatuisia, että huomatessaan estelyä (esim. vastaantulevan koiran nuuskimisetäisyydelle pääsy) alkavat haukkua ja rimpuilla. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa kylmän hien valuessa otsalta, mutta kantti ei anna periksi lähemmän kohtaamisen yrittämistä, jos pelottaa. Voihan vastaantuleva koira olla ihan normaalikäytöksinenkin ja on tullut tehtyä virhearvio pelkän ulkonäön perusteella. Onneksi näitä kertoja ei kovin monta ole kuitenkaan ollut, eikä koiria ole tahallaan päästetty irti kuin kerran. Eräs alkoholisoitunut koiranomistaja päästi kaksi saksanpaimenkoiraansa Akin kimppuun. Tyhjensin kaikki herkut koirille taskustani ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Tiesin, että vanhempi ko. schäfereistä ei ole aggressiivinen, mutta nuorempi on. Tällaisten kohtaamisten pelko on kuitenkin koko ajan läsnä.

Ei ole montakaan päivää, kun kaksi nuorta miestä pitbulliensa kanssa tuli tuossa metsätiellä vastaan. Olin silloinkin Akin kanssa lenkillä. Porkkasin lumihankeen pari metriä sivuun polulta, istutin Akin

Aki-"Räksykkä" lumipolulla. On niin lutusen näköinen.

maahan ja aloin tunkea herkkua kuonoon, että haukkuturpa pysyi kiinni. En vilkaissutkaan poikiin. Niin siitä selvittiin... Katsekontaktia on syytä joskus välttää kuten koirienkin kesken. Tällöin sitä toivoisi, että olisi niin fiksu, että saisi oman koiransa paremmin käyttäytyväksi koulutuksella!! Akin kanssa se ei vain näytä onnistuvan ja Rudinkin kanssa on välillä ongelmia, kun hän on oppinut Akin tavat.

Totta on, kuten uudessa Koiramme-lehdessäkin todettiin, että koirarotujen kieltäminen ei johda mihinkään. Ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Tietysti esim. pitbullit ovat rotu, joka on jalostettu aikanaan tappelemaan (enkä minä niistä hyvällä tahdollakaan pidä!), mutta kai melkein mistä tahansa rodusta voi kasvattaa vihaisen, hyökkäävän ja purevan koiran. Koira-ajokorttia ehkä tarvittaisiin, jotta koiranomistajat ymmärtäisivät oman vastuunsa, myös koiran vapaana pitämisessä.

Rudi hölkkää ahtaaksi käynyttä pihapolkua, joka on paljon ylempänä kuin kesäpolku.

Tällaisista tarinoista huolimatta pyrkimyksemme on pitää koiristamme mahdollisimman hyvä huoli, eikä karkuun pääsy saisi tietenkään olla mahdollista. Luonto vain järjestää näitä erityisolosuhteita, jolloin normaalit estotoimenpiteet eivät toimikaan. Kauhakuormaaja tarvittaisiin meidän pihalumien poistoon. Eikä se mahdu portista sisään...

15.01.2011 * Rudin mielestä pihalla on mukavaa, kun aidat eivät pidättele ja naapuriinkin voi vain kävellä aidan yli lumikasojen ollessa korkeat. Ja kasojen päältä korkealta voi tarkkailla ja haistella aidan takaista elämää vapaasti. Kun pojan lapset eivät muista omalla pihallaan huolehtia porttinsa kiinni olemisesta, niin hyvällä onnella karkuunkin voi päästä. Onneksi Rudilla ei ole tarvetta kaukaisiin retkiin ja karkuunkin päästessään hän pysyy ihan lähimaastossa. Toisen puolen naapurin kolmevuotiaat kaksoset kertoivat tänään minulle innoissaan, kuinka olivat nähneet Rudin karkuteillä. Minä en ollut ollenkaan tietoinen retkestä, joten koiran on täytynyt tulla sitten käyttämiään teitä takaisinkin.

Aki ei ole ketterä kiipeilijä, eikä siksi edes yritä kasojen päälle. Akia ahtaus pihalla ennemminkin harmittaa, kun ei oikein näe mitään ja kaikki tarkkailu on nenänvaraista. Aki on päässyt karkuun kadun puoleisesta pääovesta, kun isäntä ei ole muistanut sitä lukita kunnolla. Fiksu koirahan nyt helposti vähän hyppää painiketta vasten. Näin on päässyt pari kertaa käymään. Ja onhan Rudikin kerran etuovesta häippässyt minun ollessa Akin kanssa naapurissa. Aki saattaa karkuun päästessään kuljeskella hieman kauemmaksikin. Illalla myöhään eräät lähinaapurit kerran palauttivat Aki-karkulaisen, joka oli seikkaillut jo isomman kadun varsilla. Kiltisti tuli saateltuna kotiin. Minä pidänkin koirilla aina pantaa kaulassa (näyttelykarvoista huolimatta!), jotta on mistä napata kiinni tarvittaessa. Vaarallista on, jos koira autoteille joutuu. Meidän koirat käyttäytyvät autojen edessä tosi varomattomasti, vaikka kaupunkikoiria ovatkin. Tai ehkä juuri siksi.

09.01.2011 * Aki on ollut edelleen kovasti äreä Rudille ja Rudikin menee helposti erittäin kovaäänisesti mukaan oven takaa rähjäämiseen, kun Aki sen aloittaa. Sitä meteliä ei ole kiva kuunnella! Akihan ei käskystä lopeta (toisin kuin Rudi), vaan hänet pitää esim. taitetulla sanomalehdellä tönimällä ohjata paikalta pois. Tällaisessa stressitilassa mitkään käskyt eivät mene perille ja Aki puree, jos tässä tilanteessa alkaa pannasta vetämään. Kerran sattui lähellä olemaan metallinen imurin varsi, jolla varovasti aloin työntää Akia ovelta pois. Kilahdus vain kävi, kun hampaat osuivat metalliin. Ja onhan minulla kokemusta parista puraisusta ranteeseen. Eivät ne onneksi kovin pahoja ole olleet, joten ei Aki täydellä voimalla pure, vaan näykkää äkäisesti.

Kuten täällä usein olen todennut, Aki ei ole vihainen ja hän tulee toimeen lapsenlastenkin kanssa ongelmitta. Rudi saattaa joskus säikäyttää lapsia (ja aikuisiakin) yllättävällä äänekkäällä haukahduksella, jota etenkin pieni tyttösemme pelkää. Vihamielinen Rudi ei siis myöskään ole, mutta hieman arvaamattomampi kuin Aki. Rudi ei ole milloinkaan minkäänlaisella eleellä (paitsi kovakorvaisuudella) asettanut isännän tai minun johtajuutta kyseenalaiseksi, siis aivan toisin kuin Aki. Mutta Akin pomoksi hän ilmeisen mielellään kyllä ryhtyisi, jos se kävisi. Myös fieldspanielimme Edi nuoruudessaan näytteli hampaitaan ja näin aikoi kyseenalaistaa johtajuutta ja alistumista. Kerran jouduin selättämään Edin hampaiden näyttämisestä huolimatta ja sen jälkeen ei ollut ongelmia tämän koiran kanssa. Myönnän kyllä, että silloin hieman pelotti, mutta koira alistui. Tämän jälkeen välillämme oli täydellinen luottamussuhde. Rudin kanssa tällainen keskinäinen luottamussuhde on ollut luontevasti alusta alkaen. Ja voisi sanoa, että Akinkin kanssa meillä on lähes täydellinen luottamussuhde. Koen, että Aki luottaa minuun täydellisesti, mutta minä en voi luottaa häneen. Akia ei saa harjatessa, kammatessa eikä kynsiä leikatessa satuttaa vähääkään. Hän on hyvin kipuherkkä ja silloin näykkimisrefleksi iskee. Mutta näkee, että tässä suhteessa Akille on ajan myötä kehittynyt yritystä sietää paremmin toimenpiteitä ja toisaalta myös näkee, että hän erityisesti nauttii kampaamisesta, vaikka joskus takku saattaakin kaikesta varovaisuudesta huolimatta nykäistä kipeästi. Silloin alkaa heti kiemurtelu sängyltä pois. Mutta komentamalla homma jatkuu...

03.01.2011 * ILOISTA UUTTA VUOTTA!

Aki vietti joulun ja vuodenvaihteen kotona, mutta Rudi matkaili autolla ja laivalla Saksaan. Matka venyi vielä odottamattomien tapahtumien vuoksi tämän vuoden puolelle asti.

Hieman matka laihdutti poikaa, kun sapuskat eivät aina miellyttäneet. Välillä tuli niin hyviä herkkuja, että seuraavalla kerralla tavalliset ruoat eivät enää kelvanneetkaan ja niin jäi ruokailuja väliin herkkujen odotuksessa. Rudi nautti, kun sai nukkua isännän seurassa. Kotonahan tämä kunnia kuuluu Akille ja Rudin on tyydyttävä kakkosvaihtoehtoon eli mamin kaveriksi.

Rudi pääsi kosketuksiin matkalla myös metsäkauriiden kanssa, kun majapaikkamme sijaitsi metsäisellä alueella. Metsäkauris vieraili talomme pihalla ja juoksi tien yli kerran aivan koiran nenän edestä. Jahtihalut olisivat olleet kovat.

Aki oli vilpittömän iloinen, kun saavuimme sunnuntaiaamuna kotiin. Hännän vispaamisesta ja pään puskemisesta syliin ei ollut tulla loppua. Rudi sen sijaan ei ollut ollenkaan tyytyväinen, että taas piti ruveta jakamaan isäntäväen huomiota velipojan kanssa. Ärhentelemistä on yritetty sitten puolin ja toisin, mutta ulkoilemaan on ollut pakko lähteä kuitenkin yhdessä. Vaihtoehtoja ei ole, joten koirakin tajuaa, että myöntyä täytyy.

Kotimatkalla oli laivalla melko kova merenkäynti, mutta se ei Rudin oloa haitannut, kuten kuvasta näkyy. Rudi on tottunut laivamatkailija ja osaa ottaa homman rennosti vaikka keinuttaakin. Stressitaipumuksensa vuoksi Aki ei ole laivamatkoille päässytkään mukaan ja on joutunut jäämään kotiin jonkun tutun hoiviin.

Laivalla ulkoilu oli melko hankalaa kovan ja kylmän tuulen sekä lumen ja liukkauden vuoksi. Kannelle oli sirotettu hirveät määrät suolaa liukkauden estämiseksi. Rudilla oli ensiulkoilun jälkeen hillittömän kova jano, kun tassujen nuolemisesta oli tullut paljon suolaa suuhun. Tämän jälkeen ymmärrettiinkin sitten huuhtoa tassut perusteellisesti joka kansilenkin päätteeksi kylppärissä. Kantapään kautta piti tämäkin vasta älytä. Omatkin kengät olivat menomatkalla niin suolassa, että niitäkin piti huuhdella.

Odotetaan jännityksellä, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan...